Lauantaina 30.4 hypättiin taas ulkona. Alotettiin tunti pohkeenväistöillä molempiin suuntiin. Aladin väisti ihan hyvin, mutta meni aika kovaa väistöissä. Sitten siirryimme kevyeen raviin ja verkkasimme niin että pitkät sivut kevyessä istunnassa, lyhyet sivut keventäen. Sitten lisäsimme laukkaympyrän kavaletin yli toiseen päätyyn. Menimme tätäkin molempiin suuntiin. Aladin oli aluksi aika paljon pohkeen takana ja laiska, mutta pikkuhiljaa alkoi vertymään. Sitten tulimme aaltolankkua pari kertaa yksittäisenä, jotta ponit tottuisivat. Aladin hyppäsi ihan hyvin, mutta lähti tosi kaukaa joka kerta. Sen jälkeen teimme radan: aaltolankku, suuntaavaihtava pysty, laukkaympyrä kavaletin yli, toinen suuntaavaihtava pysty, toisella pitkällä sivulla pysty ja lopuksi vielä uudestaan laukkaympyrä. Aladin hyppäsi tosi kivasti, pari kertaa lähti tosi kaukaa ja jäin vähän jälkeen, mutta muuten meni hyvin.
 |
| Tässä vielä tehtävästä, jos joku ei tajunnut |
Omalla tunnilla menin taas Aladinilla. Aloteltiin tunti pysähdyksillä, jonka jälkeen ope tuli mun luo ja teki tuntumaharjoitusta molempiin suuntiin. Tein volttikahdeksikkoa ja ope neuvo samalla. Aladin rentoutui tosi kivasti jopa oikeaan suuntaan. Sitten siirryimme kevyeen raviin ja teimme isoa ympyräkahdeksikkoa. Aladin alkoi vastustella tosi paljon, edelleen vasen suunta tuntui paremmalta. Sitten otimme mukaan laukkaa, nostimme laukkaa aina keskeltä ja siis nostimme sitä laukkaa kumpaan suuntaan olimme menossa ja teimme lyhyen sivun keskeltä pienen ympyrän laukassa. Aladin rentoutui taas vasemmassa kierroksessa paremmin kuin oikeassa. Sitten siirryimme harjoitusraviin ja tulimme keskihalkaisijalle ja nostimme jompaa kumpaa laukkaa ja käännyimme sitten siihen suuntaan. Aladin kuunteli apuja ihan mukavasti ja odotti laukkaohjeita.
Loppuravailtiin pääty-ympyrällä. Aladin ei meinannut millään rentoutua, vastusteli tuntumaa tosi paljon. Mutta alkutunnista oli ihan mukava tällä kertaa.
Tässä vinkkejä, jos hevosesi vastustelee tuntumaa.
VastaaPoistaKäsi hiljaa ja hevonen ottaa tuen kuolaimesta. Hevonen voi vastustella ja liikuttaa kuolainta mutta ratsastajan ei tule liikuttaa kuolainta.
Tuntuma ensin käynnissä ja vasta sitten nopeammissa askellajeissa.
Jatkuva kevyt tuntuma hevosen suuhun on välttämätön ja VAIKEA asia. Tuntuma on juuri niin hyvä, kuin on ratsastajan oman vartalon hallinta, koska käsien hallinta on täysin riippuvainen muusta kehosta. George Morriksen kirjassa tuntumaan voimaksi sanotaan 150 g/ohja. Mikä painaa 150 g? Normaali jugurttipurkki. Ota käteesi jugurttipurkki, ja mieti, tuntuuko hevosen suu yhtä kevyesti käteesi? Mielestäni pitäisi tuntua. Ei paljoa enempää, mutta ei myöskään vähempää!
Ratsastajan on hyvä tietää, että hevosen suussa on hyvin paljon tuntoreseptoreita ja se tuntee kipua. Usein kuolaimeen painaminen onkin puolustautumista kipua vastaan tai hevonen ei osaa muunlaista tapaa toimia ratsastuksessa.
Yleiseksi vihjeeksi voisi antaa, että ratsastajalla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa, joita käytetään tarpeen mukaan. Kyllä; tarpeen mukaan. Ulko-ohjasta saa päästää, ja pitääkin päästää, jotta hevonen pystyisi esimerkiksi taipumaan rehellisesti läpi rungon ja seuraamaan pehmeästi tuntumaa. Eli nimenomaan seuraamaan tuntumaa - ei pakenemaan sitä. Samoin jos hevonen on jännittynyt niskastaan ja alaleuastaan, eikä seuraa sisäohjaa esimerkiksi asettaessa, voi aivan hyvin päästää ulko-ohjasta vähän enemmänkin, jolloin hevosen on mahdollista purkaa omaa jännitystään ja seurata paremmin sisäohjan merkkejä. Suurin osa näistä ulko-ohja / lapa karkaa jne ongelmista ratkeaisi sillä, että ratsastaja lakkaisi vetämästä kummastakaan ohjasta!
Ja ei muuta kuin harjoittelemaan!!
Yritä korjata sitä katsettasi niin hypätessä kuin sileällä ratsastaessa. Hoe itselle katse, katse ja kanna pääsi.
Kiitos kommentista :) joo otan vinkit testiin Aladinin kanssa.
Poista