torstai 28. heinäkuuta 2016

2 vuotta yhteistä matkaa

1.7.2014 oli rästitunnin aika, olimme äitini kanssa samalla tunnilla ja saimme valita keskenämme 2 ponista, nuo poni olivat Aladin ja Nasse.
Nassea olin jo päässyt testaamaan aikaisemmin sinä vuonna, joten päätin
ottaa Aladinin. Elämäni yksi parhaimpia päätöksiä, sillä poni oli todella mukava tuolloin.
Aloin pyytämään Aladinia omalla tunnillani paljon. Jokaisella tunnilla oli hyviä ja huonoja juttuja, silti halusin mennä uudestaan selkään. 2015 tammikuussa pääsin sitten talenttiin.
Olisin halunnut Aladinin valkkaponiksi, mutta mulla vaihteli aika pitkään poni.
Kunnes kerran vaihdoimme valkassa poneja, joka jäi sitten pysyväksi valkkaponiksi.
Huhtikuussa 2015 esimmäisen kerran tipuin Aladinilta.
Olimme aluksi todella epävarma parivaljakko esteillä varsinkin.
Tuli paljon kieltoja ja jäin usein hypyistä jälkeen.
Päästiin elokuussa meidän ekoihin koulukisoihin Aladinin kanssa.
Ratana toimi He B K.N Special, kisat meni ihan hyvin, prosentteja 58,2%



Syksyllä 2015 tuli toinen tippuminen, tällä kertaa sattui pahemmin, nimittäin tipuin tolpan päälle. Tämän jälkeen aloimme kehittymään yhdessä. Aladin ei ollut enää niin epävarma.
Pääsin myös lokakuussa menemään tällä ekaa kertaa ilman satulaa, jolloin pääsin taas maistelemaa hiekkaa, kahdesti. Jouluna oli sitten meidän toiset koulukisat.
Rata oli tällä kertaa HeC Tutustumisluokan kouluohjelma 2009. Prosentteja tuli 58,5%.



Tammikuussa 2016 jouduin vaihtamaan Aladinin Aidaan. Onneksi sain hypätä sillä meidän oman tunnin estekaudella. Valkassa alotettiin esteet maaliskuun lopussa, ja pääsin taas menemään Aladinilla. Huhtikuussa pääsin menemään Aladinilla koulua, tunti osottautui parhaaksi tunniksi Aladinin kanssa ikinä. Poika oli super rento ja avuilla koko ajan.
Tämän jälkeen aloimme kehittyä myös koulussa hieman.
Valkassa päästiin muutaman kerran hyppäämään vähän korkeampaakin.





Toukokuussa päästiin vähän erikoisesteihin tutustumaan, samoin maastoesteet tulivat tutuiksi. Aladinista oli kuoriutunut kunnon esteponi! Poni ei näyttänyt
pelkäävän mitään estettä ekan näkemisen jälkeen. Tunnit sujuivat niin hyvin, etten
ollut varma oliko kyseessä sama poni, kuin vuosi sitten.
Kesäkuussa päästiin sitten leikkimään ponin kanssa, kun oli kauden viimeinen tunti.
Koko tunnin olin yhtä hymyä, kun pääsin parhaimman selkään.





Kesäkuun lopussa oli sitten kisaviikko, jolloin meidän treenit parani entistä enemmän.
Esteillä poni oli aivan super ja näytti kuinka herra osaa hypätä.
Maastoesteillä Aladin syttyi ja selästä käsin tuntui, että se olisi kunnon esteponi.
Kenttäkisat sujuivat odotettua paremmin, vaikka ei tullut sijoituksia.



Tosta epävarmasta ja suloisesta ponista on tullut tässä 2 vuoden aikana aivan super tärkeä.
Uskon, että kehitymme yhdessä vielä pitkälle ja saataisiin sijoituksia kisoista.
Jatkan valmennuksessa ja pyydän opeltani, että voisin jatkaa Aladinilla.
Aladin on opettanut mulle niin paljon ratsastuksesta ja siitä millaista on ratsastaa
ponilla, joka oikeasti vaatii päättäväisen ratsastajan, nimittäin tämä herra ei anna
mitään ilmaiseksi. Molemmat olemme kehittyneet 2 vuoden aikana niin paljon, etten
oikeastaan itsekkään usko sitä. Tämä poni on ehdottomasti yksi elämäni hevosista!
Tämän takia päätin tehdä meistä videon. Musiikkina toimii We The Kings - Sad song.
Kun kuulin tämän, tiesin heti että se on meidän biisi. #teamblue



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti