Istunnan kehitys koulussa 2014-2016

Päätin tehdä tälläisen postauksen, sillä mulla on ollut lomalla todella tylsää ja katselin

yksi päivä vanhoja ratsastuskuvia, ja huomasin kuinka outo mun istunta on ollut joskus.

Laitan jokaiselta kaudelta pari kuvaa ja kerron vähän miltä istunta omasta mielestäni näyttää.

Alkuvuosilta (lähinnä 2014) ei ole kauhean hyviä kuvia, joten pahoittelen sitä.

Toukokuu 2014

Lokakuu 2014

Toukokuussa mulla välillä ei ollut kyynärkulmaa ollenkaan. Kyynärpäät eivät pysyneet

kyljissä kiinni ja nojasin tosi paljon eteenpäin kun kevensin.

Harjoitusravissa huomasin aina, että mulla oli liian lyhyet jalustimet, mutta en koskaan

pidentänyt niitä. Katse oli ihan ok. Välillä maassa, välillä koko tunnin hyvä-

Lokakuussa alkoi löytymään jo kyynärkulmaa, mutta nojailin liikaa taaksepäin, enkä vieläkään

ollut korjannut jalustimiani oikean mittaisiksi. Tämän lisäksi laukassa

jalkani siirtyi paljon eteenpäin.

Helmikuu 2015

Kesäkuu 2015

Alkuvuodesta käteni nousivat aika korkeallekkin välillä, ja katse alkoi hahuilla alaspäin.

Keväämmällä huomasin myös, että jalkani alkoi siirtymään taaksepäin, joka kerta

kun olin ympyrällä ja yritin asettaa ponia. Kyynärkulma alkoi olemaan jo ihan hyvä.

Laukassa nojailin välillä paljonkin eteenpäin.

Elokuu 2015

Marraskuu 2015

Joulukuu 2015

Elokuussa istunta, varsinkin Marketan kanssa oli omasta mielestä aika kiva.

Sain kannettua kädet, mutta katse hahuili edelleen maassa päin. Meille tuli uusi opettaja syyskuussa

ja taisin ymmärtää silloin hänen ohjeet vähän väärin. Hän sanoi, että meidän

pitää levittää käsiämme hieman, ja noh, minähän levitin ihan kunnolla ja samalla hävisi kyynärkulma

ja kädet tipahtivat alas. Tämän takia aloin nojaamaan välillä liikaakin eteenpäin keventäessä.

Joulukuussa olin jo niin hukassa käsieni ja katseeni kanssa, etten keskittynyt niihin ollenkaan tunneilla. Haluttiin open kanssa saada Aladin mulla rennoksi ja kuuntelevaiseksi.

Joten kaikki muu unohtui. Huomasin myös tämän aikaisemman olevan jalkaongelman.

Kuten joulukuun kuvasta huomaa, jalkani nousee.

Tammikuu 2016

Huhtikuu 2016

Kesäkuu 2016

Kuten tammikuun kuvasta huomaatte, nojaan eteenpäin, kädet aivan liian alhaalla

ja katse ties missä. Tällöinkin mulla nousi kantapää, kun asetin ponia. Samoin huomasin, että

raippani sojottaa aika korkealle. Huhtikuussa Aladinin kanssa mulla tipahti kädet aivan totaalisesti.

Nojasin ravissa liikaa eteenpäin, katselin ponin niskaa ja keskityin vaan siihen, että se rentoutuisi.

Edelleen kantapääongelma ja raippaongelma. Mutta aloin oppimaan istumaan kunnolla ja rauhallisesti harjoitusravissa. Sitten kesäkuussa Nassella tajusin jo vähän ideaa.

Sain kannettua käteni suurimmaksi osaksi tuntia ja raippakin pysyi täten omalla paikallaan.

Huomasin myös, etten nostanut kantapäätäni paljoakaan, kun asetin.

Katse jäi silti alaspäin, joka onkin tämänhetkisen tilanteeni isoin heikkous.

Tämän tulevan syksyn aikana koitan tunneilla keskittyä katseeseeni.

Kun olen saanut nyt käsiä korjattua, samoin kun pohkeitani, seuraavaksi vuorossa katse.

Mitäs tykkäsitte postauksesta? Kertokaa jos haluatte tälläisiä lisää :)

Ajattelin tehdä istunnan kehitys esteillä - postauksen. Mitä mieltä ootte?

2 vuotta yhteistä matkaa

1.7.2014 oli rästitunnin aika, olimme äitini kanssa samalla tunnilla ja saimme valita keskenämme 2 ponista, nuo poni olivat Aladin ja Nasse.
Nassea olin jo päässyt testaamaan aikaisemmin sinä vuonna, joten päätin
ottaa Aladinin. Elämäni yksi parhaimpia päätöksiä, sillä poni oli todella mukava tuolloin.
Aloin pyytämään Aladinia omalla tunnillani paljon. Jokaisella tunnilla oli hyviä ja huonoja juttuja, silti halusin mennä uudestaan selkään. 2015 tammikuussa pääsin sitten talenttiin.
Olisin halunnut Aladinin valkkaponiksi, mutta mulla vaihteli aika pitkään poni.
Kunnes kerran vaihdoimme valkassa poneja, joka jäi sitten pysyväksi valkkaponiksi.
Huhtikuussa 2015 esimmäisen kerran tipuin Aladinilta.
Olimme aluksi todella epävarma parivaljakko esteillä varsinkin.
Tuli paljon kieltoja ja jäin usein hypyistä jälkeen.
Päästiin elokuussa meidän ekoihin koulukisoihin Aladinin kanssa.
Ratana toimi He B K.N Special, kisat meni ihan hyvin, prosentteja 58,2%

Syksyllä 2015 tuli toinen tippuminen, tällä kertaa sattui pahemmin, nimittäin tipuin tolpan päälle. Tämän jälkeen aloimme kehittymään yhdessä. Aladin ei ollut enää niin epävarma.
Pääsin myös lokakuussa menemään tällä ekaa kertaa ilman satulaa, jolloin pääsin taas maistelemaa hiekkaa, kahdesti. Jouluna oli sitten meidän toiset koulukisat.
Rata oli tällä kertaa HeC Tutustumisluokan kouluohjelma 2009. Prosentteja tuli 58,5%.

Tammikuussa 2016 jouduin vaihtamaan Aladinin Aidaan. Onneksi sain hypätä sillä meidän oman tunnin estekaudella. Valkassa alotettiin esteet maaliskuun lopussa, ja pääsin taas menemään Aladinilla. Huhtikuussa pääsin menemään Aladinilla koulua, tunti osottautui parhaaksi tunniksi Aladinin kanssa ikinä. Poika oli super rento ja avuilla koko ajan.
Tämän jälkeen aloimme kehittyä myös koulussa hieman.
Valkassa päästiin muutaman kerran hyppäämään vähän korkeampaakin.

Toukokuussa päästiin vähän erikoisesteihin tutustumaan, samoin maastoesteet tulivat tutuiksi. Aladinista oli kuoriutunut kunnon esteponi! Poni ei näyttänyt
pelkäävän mitään estettä ekan näkemisen jälkeen. Tunnit sujuivat niin hyvin, etten
ollut varma oliko kyseessä sama poni, kuin vuosi sitten.
Kesäkuussa päästiin sitten leikkimään ponin kanssa, kun oli kauden viimeinen tunti.
Koko tunnin olin yhtä hymyä, kun pääsin parhaimman selkään.

Kesäkuun lopussa oli sitten kisaviikko, jolloin meidän treenit parani entistä enemmän.
Esteillä poni oli aivan super ja näytti kuinka herra osaa hypätä.
Maastoesteillä Aladin syttyi ja selästä käsin tuntui, että se olisi kunnon esteponi.
Kenttäkisat sujuivat odotettua paremmin, vaikka ei tullut sijoituksia.

Tosta epävarmasta ja suloisesta ponista on tullut tässä 2 vuoden aikana aivan super tärkeä.
Uskon, että kehitymme yhdessä vielä pitkälle ja saataisiin sijoituksia kisoista.
Jatkan valmennuksessa ja pyydän opeltani, että voisin jatkaa Aladinilla.
Aladin on opettanut mulle niin paljon ratsastuksesta ja siitä millaista on ratsastaa
ponilla, joka oikeasti vaatii päättäväisen ratsastajan, nimittäin tämä herra ei anna
mitään ilmaiseksi. Molemmat olemme kehittyneet 2 vuoden aikana niin paljon, etten
oikeastaan itsekkään usko sitä. Tämä poni on ehdottomasti yksi elämäni hevosista!
Tämän takia päätin tehdä meistä videon. Musiikkina toimii We The Kings - Sad song.
Kun kuulin tämän, tiesin heti että se on meidän biisi. #teamblue

Suonenjoki 10.7-19.7

Mun Suonenjoki-reissu jäi tosi lyhyeen, olin vain 9 päivää. Tämä sen takia, etten viihtynyt kauhean hyvin siellä, ja tajusin ettei mun keho kestä sitä työn määrää. (Mulla on alhainen hemoglopiini, joten saatan väsyä todella nopeasti) Mun jalat oli joka ilta todella kipeet ja mun unirytmi meni sekasin.
Osa kuvista on puhelinlaatuisia, koska en raahannut joka paikkaan kameraa mukaan.
Mutta kerron nyt sitten näistä 9 päivästä jotenkin.

Päivän ohjelma:
8.00 Aamupala
n. 8.30 Aamutalli
Jos jäi aikaa ennen ruokailua, tilan töitä
11.00 Ruokailu
12.00 viimeistään jatkamaan töitä
12.00-14.00 Tilan töitä
14.00 Päiväkahvit/välipala
n. 14.30 Työt jatkuu
17.00 Ruokailu
Hevosten liikutus/kaupassa käynti yms
n. 19.00 Iltatalli
Iltapala, kun iltatalli oli valmis

Tässä muutamia töitä mitä teimme päivien aikana:

Niitimme vihreää heinää poneille melkein joka päivä. Kannoimme vettä tarhoihin hevosten juoma-astioihin. Siivosimme pihoja ylimääräisistä rikkakasveista.

Siivosimme tarhoja ja pihattoa. Yksi päivä vaihdoimme hevosten tarhapaikkoja.

Kun tulimme sunnuntaina 10.7, pääsimme heti vähän hommiin. En enää muista mitä teimme, mutta ekat päivät tutustuimme talliin ja tilan ympäristöön. Ekana aamuna (eli maanantaina 11.7) meille kerrottiin mitä aamutallissa pitää tehdä, tämän jälkeen teimme aamutallit "itsenäisesti"

Aamutalliin kuului:
Väkirehut 2 sisällä olevalle hevoselle
Niiden vieminen ulos
Vesien kanto tarhoihin (jos juoma-astiassa ei ollut vettä)
Ponien ruokkiminen
Karsinoiden siivous
Käytävän lakaisu

Maanantaina ja tiistaina emme tehneet mitään ihmeellistä, kävimme maanantaina ajelemassa kärryillä maastossa, shettiksellä jonka nimi on Sauli. Ihan kivaa oli, vaikkakin sain 19 hyttysenpistoa matkalla.

Keskiviikkona 13.7 päästiin sitten ekan kerran ratsastamaan. Mentiin puolet ja puolet Annin kanssa, isohko hevonen Dono. Tein Donon kanssa parit siirtymiset, asettelin paljon ympyröillä ravissa molempiin suuntiin ja otin laukat pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Dono oli todella jäykkä, mutta ihan mukava kuitenkin.

Torstaina 14.7 tein samoja juttuja kuin keskiviikkona Donon kanssa. Tällä kertaa se vastusteli mun tuntumaa todella paljon. Tein siirtymisiä, tein paljon ympyrätyöskentelyä ravissa ja otin molemmat laukat ympyrällä. Vasemmassa laukassa Dono rentoutui ihan hyvin. Yritettiin lopussa eteen-alas, mutta Dono ei ymmärtänyt ideaa.

Perjantaina 15.7 menin Donon yksin ja mun tavoite oli saada se rennoksi. Tein taas paljon siirtymisiä ja tein myös pysähdyksiä ravista. Dono oli pohkeen takana, mutta vertyi pikkuhiljaa. Otin molempiin suuntiin laukat ympyrällä ja yritin saada sitä rennoksi laukassa. Vasempaan onnistui paremmin kuin oikealle. Loppuun Dono antoi periksi ja rentoutui ihan kivasti.

Lauantaina 16.7 meillä oli aika rankka päivä ja oltiin koko ajan tekemässä töitä. Olin todella väsynyt illalla.

Sunnuntaina 17.7 meillä oli sitten vapaapäivä. Ainoa työ mitä meillä oli, niin aamutallin tekeminen, joka saatiin valmiiksi puoli 11. Koko päivän makoilin sängyllä ja rentouduin. Se auttoi jaksamaan sitten maanantaina. Kävin kuvailemassa poneja kun olivat tarhoissa.

Lumo

Kääkkä

Prinsu

Dono

Vippi

Maanantaina 18.7 oli taas normipäivä. Mulla tuli sellanen outo kipu mun jalkoihin, eikä ne meinannut kantaa, joten istuskelin hetken. Maanantai-iltana juoksutettiin (tai siis Anni juoksutti, mä kuvasin) uusi poni, Kaapo. Se oli aika hauskan näköistä kun pieni poni kipitti kovaa.

Tiistaina sitten iltapäivästä (joskus 12 jälkeen) tuli mulle sellainen kohtaus. Joudun tyhjentämään kottikärryt mun uusilla lenkkareilla, joten yritin olla varovainen. Noh, siinä sitten kävi niin, että kärryt kaatuivat enkä saanut niitä heti ylös. Tuli sellainen pieni "raivokohtaus" kun alkoi ärsyttämään. Lopulta sain kärryt ylös ja rojahdin kyykkyyn ja aloin haukkomaan happea ja itkemään. Tämän jälkeen tallinomistaja tuli luokseni ja sanoi etten saa olla enää siellä. Joten soitin äitille ja lähdin junalla sitten kotiin päin. Harmittaa kyllä kun reissu jäi näin lyhyeen, mutta ehkä näin oli kuitenkin mun terveyden kannalta parasta. Kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana tänä kesänä!

Anteeksi niille, jotka odottivat jotain yksityiskohtaista selittelyjä meidän työstä, mutta en muista todellakaan mitä teimme minäkin päivänä.

Sauli

Ella-kissa