4 vuotta... huhhuh, niinkö kauan olen ollut tuon pienen ja kiukkusen kakaran kanssa?
Aika kuluu niin nopeasti. En todellakaan tiedä mitä tekisin ilman Lumikkia. Tämä tyttö on opettanut
kärsivällisyyttä, rohkeutta ja ennen kaikkea uskollisuutta. Kukapa olisi uskonut tuosta pienestä,
suoraan sanottuna rumasta rääpäleestä tulisi yhtään mitään? Minä jaksoin uskoa.
Joka tunnin ja joka hoitopäivän jälkeen sanoin itselleni "kyllä se siitä." Nykyään poni, joka ei
aikaisemmin osannut edes laukata ympyrällä nätisti, tekee kaiken mitä pyydetään ja on kuin
unelmaratsu. (Tosin omalla tammamaisella tyylillään) Lumikki oppii joka päivä
enemmän ja enemmän. Harmittaa vain, kun olen sille aivan liian pitkä enkä pääse
varmaan enää koskaan tämän ihanuuden selkään. Melkein itku tulee, kun ajattelenkin
asiaa, mutta ehkä näin on parasta. Nämä vuodet ovat olleet parhaimpia vuosia.
On ihan ok hoitaa maailman parasta ponia!💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti